Mistä tekijät
Suomessa on päästetty yksi teollisuuden ala painumaan liian syvälle lamaan, rakennusteollisuus. Todennäköisesti tulee tapahtumaan kaksi asiaa yhtä aikaa. Ukrainan sota saadaan jollain tavalla loppumaan ja Suomessa alkaa nousukausi. Tulemme kokemaan samanlaisen tilanteen kuin mitä ravintolat kokivat koronan jälkeen. Meillä ei ole rakentamisessa tekijöitä, kun niitä tarvitaan. Koska rakennusteollisuus on päästetty näin heikkoon tilaan, häviää sieltä tekijät muille aloille eikä ala houkuttele opiskelijoita. Nousukausi tulee kiihdyttämään rakentamista Suomessa, mistä tekijät? Ukrainan jälleenrakentamisen investoinnit tullaan laskemaan sadoissa tai tuhansissa miljardeissa ja pääasiassa ne menevät rakentamiseen ja infraan. Se tulee viemään sekä paljon materiaalia, että myös paljon tekijöitä. Suomessa on viime vuosina ollut paljon Itämeren toiselta puolelta tekijöitä, mutta Ukrainan jälleenrakentaminen tulee houkuttelemaan enemmän kuin Suomen rakennusteollisuus. Ja Ukrainan jälleenrakentamisen suunnaton rakennusmateriaalin tarve, tulee vaikeuttamaan niiden saatavuutta ja nostamaan hintaa.
Jari Peltoperä kirjoittaa 22.5.2024 Ylen artikkelissa, että varsinkin Pohjois-Ruotsi houkuttelee rakentajia. Palkka on koko lailla sama, mutta päivärahat ovat hyvä lisä. Eikä työaika mikä on viikko töitä ja viikko vapaata, tunnu pahalta. Ruotsin vihreän siirtymän investoinnin tarvitsee kymmeniä tuhansia tekijöitä (Peltoperä 2024). Toisaalta nuo Ruotsin hommat auttaa pitämään myös suomalaisen rakentajan leivässä ja ammatissa. Pitää vain uskoa, että sitten jossain vaiheessa ”kotilieden lämpö” houkuttaa enemmän kuin reissuhommat.
Valtiovallan olisi pitänyt loiventaa lamaa
Valtiovallan olisi pitänyt jo vuosi tai kaksi sitten tehdä kaksi asiaa, joilla olisi voinut loiventaa rakennusteollisuuden lamaa. Kotitalousvähennys ja valtiontakaus kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden remonttilainoihin. Näillä olisi saanut pidettyä rakennusteollisuutta vähän elinvoimaisempana ja kykenevämpänä toimimaan tulevana nousukautena. Eikä nuo toimenpiteet olisi estänyt kaikkia niitä konkursseja, mitä olemme viime aikoina rakennusteollisuudessa nähnyt.
Kotitalousvähennys ei vähennä verotuloja
Kotitalousvähennystä olisi pitänyt nostaa eikä laskea. Sen olisi voinut kohdentaa kodinremontointiin. Kaikissa remonteissa, joissa käytetään kotitalousvähennystä, käytetään enemmän rahaa kuin mitä vähennys on. Kaikki materiaalihankinnat ovat vähennyksen ulkopuolella ja usein remontti laajenee suuremmaksi kuin aluksi on suunniteltu. Vähennyksestä johtuva verotulon menetys, tulee takaisin verotettavana muina tuloina. Varsinkin, kun nyt maksetaan työntekijöille korvaukset kotiin työttömyyskorvauksina. Korotettu kotitalousvähennys olisi ollut edes jonkinlaista tekohengitystä rakennusteollisuudelle. Ja varmistanut, ettei korjausvelka kasva omakoti/paritaloissa ja osassa rivitaloissa.
Kiinteistöyhtiön valtiontakaus ei ole automaattisesti valtiolle kulu
Kehäkolmosen varrella on samanlaisia kerrostaloja kuin vaikka Pohjois-Karjalassa. Niissä voisi tai voi olla sama käyttösuhde ja molemmissa maksetaan samanlaista yhtiövastiketta. Mutta Pohjois-Karjalassa olevan kerrostalon remonttiin ei saa lainaa, Ei siksi, etteikö Pohjois-Karjalassakin saataisi maksettua lainaa, vaan siksi, että kerrostaloa ei arvosteta yhtä arvokkaaksi kuin Kehäkolmosen varrella. Eli Pohjois-Karjalaisen kerrostalon vakuus ei riitä. Pankit ovat tällaisissa asioissa melko yksinkertaisia laskijoita. Jos vakuus ei riitä ei riskiä oteta. Eikä ongelma ole aina vain ns. ruuhkasuomen ulkopuolella. Harvat kiinteistöyhtiöt ovat osanneet kerätä yhtiövastikkeilla ennakkoon tarpeeksi varoja remontteihin, ei Pohjois-Karjalassa eikä Kehäkolmosen varrella. Takaukset eivät tarkoita sitä, että niistä tulee automaattisesti valtiolle kulua. Eikä tällainen valtiontakaus saisi olla mikään automaatio. Takausta saa vain sellaiset yhtiöt, jotka on hoidettu hyvin. Ja muistetaan, että näissä kerrostaloissa on ihmisten koteja.
Purkamiseen pitää olla vaihtoehto
Samaan aikaan, kun kerrostalot ja rivitalot eivät saa lainaa remontointiin, lisääntyy niissäkin korjausvelka. Mika Mosku kirjoitti Ylen artikkelissa 15.5.2024, että Suomi hävittää 70- ja 80-luvulla rakennettuja kiinteistöjä kiihtyvään tahtiin. Hän viittasi artikkelissa mm. VTT 2021 tehtyyn tutkimukseen koulurakennuksen elinkaarikustannuksesta. Vaihtoehtona oli vanhan purku ja uuden rakentaminen tai vanhan korjaaminen. 50 vuoden elinkaaressa uusi tulee olemaan viidenneksen kalliimpi. Tähän pitää huomioida vielä ympäristön kuormittaminen. Johonkin rakennusjätekin on saatava ja uuden rakentaminen vaatii luonnonvaroja. Sama tilanne on myös asuinrakennuksissa. Jos ne päästetään purkukuntoon, ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin purkaa. Ja edelleen muistetaan, että ne ovat jonkun koteja. On selvää, että kaikkia ei vain kannata korjata, jos taloon ei ole tulevaisuudessa mitään mahdollisuutta saada asukkaita. Purkaminen pitää harvoin tehdä sen takia, että on aikaisemmin tehty rakennusvirheitä. Suuretkin rakennusvirheet pystytään korjaamaan.
Näillä kahdella toimenpiteellä, kotitalousvähennyksen kohdentaminen ja valtiontakaus kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden remonttiin, olisi saatu loivennettua rakennusteollisuuden lamaa, estettyä rakennuskannan rappeutuminen, säästetty luonnonvaroja ja inhimillistä hätää. Muistetaan, että ihmiset tarvitsevat koteja!
Peltoperä, J. 2024. Raha ja pitkät vapaat houkuttelevat rakennusalan tekijöitä Ruotsiin töihin: ”Päivärahoilla täällä elää”. Yle. linkki uutiseen