Päivitetty 24.7.2024
Kun keskustellaan rakentamisen ja asumisen elinkaaresta, pitää ottaa esiin kaksi asiaa. Mitä tarkoitetaan elinkaarella ja miksi rakentamisessa elinkaari on tärkeä.
Ensin se, miksi elinkaari on tärkeää. Rakentaminen kuluttaa kohtuullisen paljon luonnonvaroja. Ylikulutuspäivää voidaan pitää jonkinlaisena mittarina. Maailman ylikulutuspäivä on tänä vuonna elokuussa, mutta Suomen osalta se on jo huhtikuussa. Me Suomessa elämme alueilla, joissa vaaditaan enemmän resurssien käyttöä rakentamisessa kuin esim. Keski-Euroopassa ja Välimeren alueella. Toki ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa tehdä omat tehtävänsä. Suomessa meidän pitää rakentamisessa ottaa huomioon kohtuullisen haastavat olosuhteet, että saamme rakennukset kestämään. Tämä on tärkein syy siihen, että meidän Suomessa pitää/pitäisi miettiä enemmän miten saamme pidennettyä rakennuskantamme elinkaarta.
Entä mitä rakentamisessa tarkoitetaan elinkaarella? Karkeasti se voidaan jakaa kolmeen; rakennuksen käyttö/käyttöikä, materiaalien kesto/kestoikä ja materiaalin uudistumisaika. Kaikissa noissa tärkeä arvo on aika. Miten pitkään rakennuksia voidaan käyttää ennen kuin niitä pitää uudistaa, miten pitkään rakennuksia yleensä voidaan käyttää jne. Aika usein näissä asioissa mietitään vain nykyisten sukupolvien käyttöä, kun kaikissa rakennuksissa pitäisi miettiä miten ne kestävät ja toimivat useamman sukupolven ajan. Eli rakentamisessa elinkaari tarkoittaa sitä, kun raaka-aine otetaan käyttöön aina siihen asti, kun rakennus puretaan. Toki osa purussa saadusta materiaalista jatkaa jonkun toisen kohteen osana.
Rakennuksen käyttö ja pitääkö purkaminen kieltää
Rakennukset tehdään aina jotain käyttötarkoitusta varten kuten, asuminen, teollisuus- ja liikerakentaminen, koulut jne. Rakennusten käyttötarkoitukseen tärkein vaikuttava tekijä on alueen kaava. Asuinrakentamista ei saa tehdä, jos alue on kaavoitettu teollisuusalueeksi tai pientaloa ei saa rakentaa, jos kaavassa alue on tarkoitettu kerrostaloalueeksi jne. Toki kaavoihin voi hakea poikkeuksia ja kaavatkin muuttuvat tietyin ajoin. Kaavojen muutokset ovat hitaita ja jäykkiä ja ehkä se on hyvä niin, koska kaavan tarkoitus on luoda vakautta eikä sekoittaa alueiden yhteistä infraa.
Jos rakentamisessa otettaisiin enemmän huomioon se, että nyt ne ovat tässä käyttötarkoituksessa ja 30 vuoden päästä ne voivat olla samassa tai jossain muussa käyttötarkoituksessa. Ja missä käyttötarkoituksessa ne voisivat olla 50 tai 100 vuoden päästä. On selvää, ettei 50 ja 100 vuoden päähän voi kovin tarkasti miettiä, mutta jos rakentamisen suunnittelussa otettaisiin huomioon rakennuksen mahdollisimman monta käyttötarkoitusta jo rakentamisen suunnitteluvaiheessa, olisi sen muutostyöt helpommin toteutettavissa ja yleensä toteuttavissa.
Paula Tiainen kirjoittaa artikkelissaan Pedro Aibéon ideasta luoda rakennukselle uutta elämää. Hänen ajatuksensa ei sinällään ole uusi, mutta vaikuttaa siltä, että hän on osannut konseptoida ajatuksena hyvin. Aibéo osti Hyrsylän koulun ja muutti sen vuokra-asunnoiksi. Asunnon vuokraaja voi vaikuttaa lopulliseen vuokraansa sillä, miten paljon tekee yhteisiä tehtäviä. Eli vuokran lisäksi voi maksaa työsuoritteilla. Tähän Aibéo on kehittänyt mobiilisovelluksen.
Aibéo kehittämässä asumisessa otetaan huomioon yksi tämän hetken yhteiskunnan vaikea ja pahentuva vaiva, yksinäisyys. Yksinäisyyden ehkä ainoa todellinen lääke on yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys tulee taas luonnostaan siitä, että teemme yhdessä meille tärkeitä ja tarpeellisia asioita.
Jos rakennuksille keksitään melkein mitä tahansa muuta toimintaa kuin purkaminen, on se elinkaaren näkökulmasta parempi. Pitäisikö rakennuksen purkaminen yleensä vaikeuttaa? Olisiko se ratkaisu sille, että rakennuksista tehdään monikäyttöisempiä ja kestävämpiä?
Materiaalin elinkaaren vihollinen on muoti
Rakennusten sisustamiseen on viimeisten vuosikymmenten aikana pesiytynyt liikaa muotiajattelua. Tarkoitan tässä sisustamisella rakennuksen pintoja ja muita kiinteitä materiaaleja, en sisustamista huonekaluilla jne. Eli sisustus voi olla toimiva, mutta tämän hetken muodin takia se halutaan vaihtaa. Muoti on kaikessa elinkaariajattelussa elinkaaren yksi pahin vihollinen.
Toinen syy miksi sisustamisen elinkaari voi jäädä lyhyeksi, johtuu siitä, että sisustus on luonnollisesti rakentamisen loppuvaiheessa. Tässä vaiheessa on viimeinen mahdollisuus yrittää säästää kustannuksista. Ongelma on vain siinä, että sisustamisen kustannus koko projektista on vain promilleja. Siinä tehdyt säästöt eivät auta juuri mitään koko projektin kustannuksista. Mutta sisustus on se osa rakennuksesta, mikä on joka päivä näkyvissä ja käytössä. Jos sisustamisessa säästämisen takia käyttää vääränlaisia materiaaleja, kostautuu se varmasti liian aikaisilla materiaalin vaihdoilla. Kustannus nousee alkuperäisestä useampi kertaiseksi. Uusi materiaali, purkaminen, uuden tekeminen ja tila ei ole remontin aikana käytössä jne. Paljon vaivaa ja mielipahaa.
Uudempaa purkuun ja vanhempaa käyttöön
Iin kunnassa päädyttiin siinä mielessä erikoiseen ratkaisuun, että kunta päätti purkaa 40 vuotta vanhan Nättepori nimisen rakennuksen, jossa on kirjasto. Samalla kunta aikoo tehdä jonkinlaisen ekoteon, kunnostamalla 109 vuotta vanhan rakennuksen johon kirjasto siirtyy. (Joupperi & Markkula 2024)
Tuohon samaan kappaleeseen mahtuu sekä hyvä että pahaa. Olisiko Nättepori pitänyt jättää kokonaan tekemättä? Toki emme tiedä mitä muita toimintoja talossa on ollut ja kunnostettavalla rakennuksella on voinut olla toimintoja miksi kirjastoa ei ole voitu siihen laittaa. Mutta joka tapauksessa vasta 40-vuotias rakennus puretaan. Ja yllätys yllätys sisäilma ongelmien takia. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että sisäilmaongelmat ja julkinen rakentaminen kulkevat jatkuvasti käsi kädessä.
Materiaalin uusiutuminen olennainen osa elinkaarta
Kaikki rakentaminen vaatii materiaalia. Jos käytetään materiaalia, jonka uudistumisaika on pitkä, kuluttaa se enemmän luonnonvaroja. Tai jos käytetään materiaalia, jota ei voi kierrättää tai sen kierrättäminen on vaikeaa, heikentää se taas materiaalin elinkaarta.
Mikko Häyrynen (2024) kirjoittaa Enson rakentamispäällikön Antto Kuhasen haastattelussa, että jos Suomessa kaikki vuoden aikana rakennetut rakennukset tehtäisiin puusta, kasvaisi rakentamisessa käytetty puu takaisin noin yhdessä kesäviikossa Suomen metsissä. Eli Suomessa voitaisiin lisätä puun käyttöä rakentamisessa vielä todella paljon ja vähentää betonin käyttöä. Toki puu ei toimi ihan kaikessa rakentamisessa, mutta niitä kohteita missä ei toimi, on vähän. Pientaloissa puuta käytetään jo nyt paljon, mutta meidän on alettava käyttämään puuta enemmän myös muussa rakentamisessa.
Häyrynen, M. 2024. Puurakentaminen puristaa puukerrostaloissa. Metsälehti 12. 8-11.
Joupperi, H. & Markula, P. 2024. Työväentalon uusi elämä. Yle. 24.7.2024. https://yle.fi/a/74-20099219?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp.
Tiainen, P. 2024. ”Ihmiset asuvat kuin kenkälaatikoissa” – portugalilaismies keksi tavan puuttua suomalaisten kalliiseen asumiseen. Yle. 22.6.2024. https://yle.fi/a/74-20091105?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp